sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Viimeisenä aamuna - Istanbul 9



Olimme päättäneet nousta kuudelta nähdäksemme heräävän kaupungin. Heräsin itsestään klo 5.35 ja pian serkkukin virkosi. Avasin ikkunan, kurkin ulos - ei mitään liikettä missään. Samassa alkoi kaikua rukouskutsu pimeässä aamussa. Kuuntelimme sen, puimme ja lähdimme ulos.




Askelemme kävivät tietysti kohti Hagia Sofiaa ja Sultanahmet-moskeijaa. Kaduilla oli tyhjää ja äänetöntä. Suihkulähdekään ei toiminut. Rauhallista, kunnes muutama kiinalainen saapui kuvaamaan viereemme.




Ja yksi mukava brasilialainen, joka halusi välttämättä näyttää, kuinka helppoa kuvien ottaminen on jalustan kanssa. Räpläsi kamerani kiinni omaan jalustaansa ja otti muutaman kuvan; kaikki huonompia kuin käsivaralta ottamani ;-) Kiva juttutuokio silti ja olihan kamerani hänelle outo, koska hänellä oli Nikon ja minulla Canon.



Hetki ennen auringonnousua linnut heräsivät. Valot sammutettiin Hagia Sofiasta ja Sultanahmetista, josta alkoi purkautua rukoilijoita.



Sininen moskeija oli taas vaaleanpunainen. Olimme valmiit lähtemään hotelliin, aamiaiselle ja kohti kotimaata.



2 kommenttia:

Mine kirjoitti...

Hyvin löysitte hiljaisen hetken:). Meilläkin on joskus ollut sellaisia, kun on lähdetty ajoissa reissuun:).

Haluatko haasteen, jossa ei haasteta? Käy hakemassa minulta, jos tahdot?

Kuukki kirjoitti...

Mine, oli ihanaa olla liikkeellä melkein ennen kaikkia muita. Aamu ennen kaupungin heräämistä on monessa paikassa kokemisen arvoinen juttu.

Ilman muuta haen haasteen!