perjantai 29. maaliskuuta 2013

Uhkarohkeita jääkiitäjiä




Kameran kanssa liikkuessani olen varsinainen eläkeläismagneetti. Mutta ei se minua haittaa, päinvastoin, heiltä kuulen kaikenlaista kiinnostavaa Hangosta ja sen historiasta.






Pääsääntöinen kauhistuksen aihe juuri nyt ollut se, kuinka uhkarohkeasti ihmiset (jopa aikuiset!) menevät jäälle muutamien yöpakkasten jälkeen piittaamatta siitä, että meri oli viikko sitten auki. Ymmärrän heitä ja olen pysytellyt visusti rannalla, vaikka mieluiten kiitäisin luistimilla pitkin peilikirkasta jäätä!






Entinen puolustusvoimien kapteeni kertoi, kuinka hän asui perheineen Russarön majakkasarella 60-luvulta lähtien. Silloin mantereelle kuljettiin hevosen vetämällä reellä. Yhtenäkin aamuna oli matka taittunut hienosti, mutta muutaman tunnin päästä jäät olivat sulaneet niin, että heidän oli ollut vaikea löytää kantavaa jäätä takaisin saarelle.







Toiselta eläkeläiseltä kuulin, että Hangossa on viimeksi ollut tällainen jää 60 vuotta sitten! Hänen poikansa oli nyt mitannut jossain kohtaa jään paksuuden - hän puhui sydänjäästä (= teräsjää) - ja se oli ollut 15 cm eli sen pitäisi kantaa ihmistä. Mutta hän kauhisteli sitä, kun jäällä liikkuvat eivät tunne virtauspaikkoja, joissa jää on ohuempaa ja pettää helposti. Joskus aiemmin (kauan sitten) joku on menehtynytkin täällä jäihin.





Tämä jälkimmänen juttukumppani kertoi myös, kuinkä hänen koulukaverinsa oli 50-luvulla luistellut Hangosta Tammisaareen. Kuvitelkaa, matkaa on noin 35 kilometriä! Luistella tuo matka yksin, mitä kaikkia vaaranpaikkoja voi matkalle osua ja millaiset varusteet ovat silloin olleet!



Turvallista pääsiäistä teille kaikille, olettepa sitten jäällä tai maalla!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Työkaluja



Samalta takakonttikirppikseltä Burnettin kanssa löysin muutakin kuin toritaidetta, nimittäin työkaluja. Saahan niitä Anttilastakin, mutta kun löytyy sellaisia, joista näkee että ne ovat kestäneet jo vuosien käyttöä, on viisainta ottaa. Vasara, naskali ja pikku veitsi lienevät jonkun huonekaluentisöijän vanhoja, sillä niissä kaikissa oli kultamaalitöhryjä. Lisäksi ostin myös pari Kymin Palokärjen pigmenttipurkkia, sekin viittaisi entisöijään. Naskalia minulla ei ollut tätä ennen ollenkaan, eikä myöskään liikaa pikku ruuvimeisseleitä. Pikku veitsellä auon kirjekuoret (INHOAN kuorien auki repimistä).

Samasta paikasta löytyi myös Seita Designin iso, ehkä puuvilla-pellavainen pöytäliina, joka vaikutti käyttämättömältä. Seita Design on minulle täysin tuntematon juttu enkä löytänyt netistäkään siitä mitään tietoa. Ehkä se on pieni, jo toimintansa lopettanut valmistaja. Lisäksi ostin myös 11 kpl Sorsakosken vähän uudempia pikkulusikoita, kun ennestään minulla on niitä 1 kpl.



Liinasta maksoin viisi euroa ja kaikesta muusta - työkalut, pigmentit ja lusikat - kymmenen euroa. Olin tyytyväinen hankintoihini.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Viisi tunnustusta

Sain Istanbulin Mineltä haasteen kertoa viisi asiaa itsestäni ja tässä ne ovat (itsestä on aina mukava puhua ;-)):

1. Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin: Silmälasit/piilolinssit, lääkkeet, kotiavain, kännykkä ja rahaa. Tylsä lista, mutta ilman näitä arki olisi aika hankalaa. Ja jos totta puhutaan, mukavuudenhalun takia listaan pitäisi lisätä auto.



2. Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
- Aili Somersalo - Mestaritontun seikkailut, maailman ihanin satukirja
- Mary Stewart - Kristalliluola
- Tauno Olavi Huotari ja Pertti Seppälä - Kiinan kulttuuri
- Tricia Guild - Pattern
- Kalevala, kuuluu olla kirjahyllyssä, vaikka ei olisi lukenutkaan
Ja extrana Mika Waltari: Lähdin Istanbuliin, minulle ajankohtainen matkakertomus vuodelta 1947.



3. Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta: Ilmari Tapiovaaran Pirkka-ruokailukalusto (pöydät ja penkit) ja Anu Turusen taulu kahden jo omistamani lisäksi. Ja ilmeisesti uusi kannettava tai ainakin oikeasti toimiva langaton yhteys, koskapa tämä homma tökkii koko ajan...

4. Viisi paikkaa, joihin haluaisin matkustaa:
- Lhasaan Tiibetiin
- Egyptiin, mieluiten Niilin-risteilylle, jotta näkisin Kairon, Luxorin ja Assuanin samalla kertaa
- Norjaan jäämeren rannalle
- kaupunkiin, joka aiotaan siirtää kaivoksen tieltä eli Kiirunaan
- Gansuun Kiinaan, sinne, mihin muuri päättyy. Kiinalaisten mukaan muuri kuvaa lohikäärmettä; pyrstö on Gansussa ja pää meressä Shan Hai Guanissa. Siellä olen käynyt, joten pyrstökin pitäisi nähdä.

5. Viisi (kaksitoista) adjektiivia, jotka kuvaavat minua: Vaihtelunhaluinen, kotona viihtyvä, pikkutarkka, boheemi, rauhallinen, avoin. Olen joskus tehnyt netissä sellaisen tiimiroolitestin ja tulokseksi sain Takoja: Vauhdittaja, esteiden raivaaja, voimakastahtoinen, dynaaminen, viivytyksissä kireä, kärsimätön. Joten riippuu tilanteesta ;-)



6. Viisi lempiruokaani: itämainen kanakeitto (oma sovellus), pekinginankka, kaalilaatikko + puolukkahillo, maukas borssikeitto (saan liian harvoin) ja intialainen ruoka yleensä aina.

7. Viisi elämänohjetta, jotka haluan jakaa: Tee asioita, joista tulee hyvä mieli. Ole kiitollinen niistä asioista, jotka ovat hyvin. Nuku tarpeeksi. Älä murehdi huomista. Katsele maailmaa avoimin mielin ja kiinnostu uusista asioista.



Laitan tämän haasteen eteenpäin Tyrnien ja tyrskyjen Sarpulle ja Ilo elää -blogin Sesselle.

(Liika valo teki tauluista sameannäköisiä, mutta päätin pärjätä näillä kuvilla ja saada postauksen valmiiksi ennen kuin yhteys taas pätkii...)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Yksi kaupunki mielessä


Kuudetta päivää siinä karmeassa flunssassa, joka tuntuu jylläävän joka puolella Suomea, ei paljon naurata... Kun ei pysty tekemään juuri mitään, on aikaa miettiä seuraavaa matkakohdetta. Päätös siitä on kyllä jo tehty ja matkakin varattu ;-)


Oppaissa kyllä löytyy; henkilökohtainen hupini on ostella kirppiksiltä vanhoja matkaoppaita, karttoja tai korttisarjoja. Niissä on jotain hohtoa.

Keväällä en kuitenkaan matkusta mihinkään näistä yllä olevista, vaan henkeäsalpaavaan kaupunkiin, jossa itä ja länsi kohtavat, ja jolla on yli tuhatvuotinen historia.

Lumoava, sadunhohtoinen Bysantti, Konstantinopoli, Istanbul, ne minua kutsuvat!