Tärkein syy mennä Frankfurtiin juuri nyt olivat joulumarkkinat! Jostain syystä en ole koskaan käynyt missään Saksan kaupungissa joulumarkkinoilla, vaikka kaikki niitä hehkuttavat. Frankfurt valikoitui kohteeksi, koska ystävättäreni asuu siellä ja vieläpä ihan keskustassa.
Ja markkinoilla kävimmekin sitten useampana päivänä, eka kerran suoraan lentokentältä... pitihän turistin saada heti tuntuma tähän tärkeään tapahtumaan ;-) Käyttäydyimme kuten paikalliset eli emme ostaneet mitään, vaan keskityimme kiertelemään ja nauttimaan tunnelmasta.
Oleellinen asia joulumarkkinoilla on ostaa syötävää ja juotavaa kojuista. Tutuksi tulivät suklaakuorrutetut bretzelit ja hedelmät, glühwein (vaalea glühwein + Amaretto, nam!) ja tämä elsassilainen herkku, Flammkuchen! Näyttää pizzalta, mutta ei ole sitä: ohuempi ja rapeampi pohja, tomaattisoseen sijasta joku kermaviilisörsseli. Herkku tarjoiltiin vaneri"lapiolta", josta piti maksaa parin euron pantti. Rahan sai takaisin, kun lapion palautti. Flammkucheneita oli kolmea sorttia, lohi, kinkku ja vegetarisch, jonka minä valitsin. Mielettömän hyvää!
Aina kun osti Glühweinia, mukista piti myös maksaa parin euron pantti. Muuten kukaan ei vaivautuisi palauttamaan mukia, koska sitten kun muki on tyhjä, on saattanut ehtiä jo ties mihin asti. Joulumarkkinoilla ei nimittäin ole mikään tiukkapipomeininki; ihmiset kuljeksivat muki kourassa ja kenties ilmaispipari toisessa eikä kukaan käske pysymään jonkin aitauksen sisäpuolella tms. Eikä kukaan silti rähinöi tai toikkaroi liian humalassa.
Nyt minulla on sitten harmaa keramiikkamuki, jossa on sinisiä kiekurakuvioita (kuulemma Frankfurtin seudun omenaviinin tunnus) ja keskellä punainen vaakuna, jossa lukee Frankfurter Weihnachtsmarkt 2012 ja on kuva täältä joulumarkkinoiden pitopaikasta eli Römeriltä, vanhalta raatihuoneentorilta. Saa nähdä, maistuisiko kotimainen vaalea glögi (alkoholiton) ja Amaretto yhtä hyvältä kuin Frankfurtissa. Muki on ainakin oikea.
Koko joulumarkkinoiden ihanimmassa kojussa myytiin paperisia joulutähtiä. Ne loivat kojun ympärille salaperäisen tunnelman.
Ai niin, Bratwurstit jäivät syömättä, koska olen tällainen makkaroihin epäluuloisesti suhtautuva henkilö... ehkä ensi kerralla sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti