lauantai 29. lokakuuta 2011

Ihan hyvä päivä uida meressä


Loppuviikko on sujunut rennosti niin kuin suunnittelin... pääasiassa siksi, että olen ollut raihnainen enkä töissä ;-) Niinpä olen ulkoillut, valokuvannut ja vain ollut.


Eilen kävin Hangon kaupungintalon Galleriassa katsomassa Heijastuksia - Rakkaudesta mereen ja majakoihin. Näyttelyssä oli hankolaisen Pekka Vehviläisen akvarelleja ja kanadalaisen, vuosia Turussa asuneen Fraser Blissin valokuvia majakoista ja laivoista.




Onneksi ehdin nähdä näyttelyn (se on huomenna viimeistä päivää), sillä ihastuin Blissin valokuviin! Niin paljon, että tänään menin käymään siellä uudestaan; harkitsen vakavasti jonkun hänen taulunsa ostamista. Bliss oli itse paikalla, joten vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan.


Iltapäivällä kävin uimassa. Vesi tuntui JÄÄkylmältä, kun olin vasta polvivedessä. Rohkeasti kuitenkin kahlasin syvemmälle ja uin muutaman vedon. HRRrrrrrrrh.


Avantouinti kuulemma parantaa kaikki vaivat. Polvikipuni ei ainakaan jäänyt mereen... No ei tietenkään, kun ei ole vielä jäätä ;-D

tiistai 25. lokakuuta 2011

Stressitöntä viikkoa!


Nonna haastoi kaikki viettämään stressitöntä viikkoa - siispä kaikki mukaan! Itse myöhästyin aloituksesta, mutta en ota siitä paineita ;-D Otan loppuviikon rennosti.


Mutta miten voi päästä stressittömään olotilaan? Työ aiheuttaa monelle stressiä, niin minullekin ennen. Nykyään ajattelen, että jos työpäivä ei riitä töiden tekemiseen, hommat jatkuvat seuraavana päivänä. Pitäisi muistaa pitää itsestä huolta, nukkua riittävästi (liian vähän nukkuneena kaikki huolet tuntuvat sata kertaa isommilta), liikkua (siitä saa hyvän mielen aina) ja syödä terveellisesti.


Helppo näitä ohjeita on muille antaa; en itsekään pysty niitä lähellekään aina noudattamaan. Mutta oma olotila kyllä kertoo, milloin on aika taas ryhdistäytyä. Työstressistä kärsivän pitäisi muistaa että työn ei ole tarkoitus tappaa tai sairastuttaa. Olen ihan varma, että omalla mielialalla on yhteys sairastumiseen, olipa se sitten työuupumus, aivoinfarkti, syöpä tai joku muu vakava sairaus. Samaa sanoi juuri yhtenä päivänä rintasyövän vuosi sitten sairastanut työtoverini. Hyvä juttu on se, että niin monesta vakavastakin sairaudesta voi selviytyä! Siinäkin oma asenne ja mieliala tekevät tehtävänsä, vaikka toki lääkäreitäkin tarvitaan ;-)


Tästä ei pitänyt tulla ollenkaan näin vakava kirjoitus. Siispä laitoin vähän pirteää punaista loppuun. Mukavaa loppuviikkoa!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Se tuli jo!


Ifolor kyllä yllätti minut täysin - positiivisesti! Tiistai-iltana myöhään lähetin kirjamateriaalin ja eilen valmis kirja oli tupsahtanut postiluukusta. Ja näytti juuri sellaiselta kuin ohjelman esikatselussa - se oli sellainen kuin pitikin. Siis ihana! Voi olla, että joku lehmäihminen saa tämän joululahjaksi ;-)


Tuli kauhea hinku teettää kuvakirjoja lisää. Voisin yrittää tehdä jonkun vähän monimutkaisemman ...

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Saa nähdä onnistuuko...


Viikonloppuna ulkoilutin kameraa, mutta täytyy sanoa, ettei järvi - ainakaan tämä - ole meri. Liian pliisu ja vesikin sameaa... Höh.


No, otin kuitenkin muutaman kuvan, mutta sitten sunnuntai-iltana lopultakin tartuin toimeen ja aloitin sen, mitä olen jo pitkään aikonut (miten aikominen kestääkin aina niin kauan???).


Aloin kasata ensimmäistä omista kuvista tehtyä kirjaa. Mainoksen mukaan homma on kutakuinkin maailman helpoin juttu. No joo, ei se eka kerralla ihan suitsait sujunut ja pari tuntia äherrettyäni luovutin.


Mutta en kokonaan... Eilen kirja oli mielestäni valmis ja lähetin sen eteenpäin. Se on kaikista yksinkertaisin malli; paljon kuvia ja vähän tekstiä.


Mutta näitä kuvia siinä ei ole


vaan näitä:


Puolentoista viikon päästä kirja on minulla. Hui, nyt jännittää!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

... ja toisessa kirkossa


Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on jotain niin ainutlaatuista, että sanat eivät tahdo riittää. Siitä ei voi puhua puhumatta paanukattotalkoista, tuhopoltosta, toisista talkoista ja ihmisten yritteliäisyydestä, kärsivällisyydestä ja talkoohengestä. Ja Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen maalauksista.


Varhain syyskuisena sunnuntaiaamuna vuonna 1997 kirkolle saapui janoinen mies. Hän tunkeutui kirkkoon varastaakseen kirkkoviiniä. Sitä ei löytynyt. Mies lähti pois, mutta palasi takaisin, kun huomasi jättäneensä kirkkoon sormenjälkiä. Hän laittoi palavia kynttilöitä penkkien alle.


Palokunta tuli paikalle, mutta kirkko oli jo ilmiliekeissä ja vain kolme viikkoa aiemmin valmistunut, talkoilla tehty paanukatto romahti muutaman minuutin kuluttua. Puolen tunnin päästä kirkko oli raunioina. Kirkon kaikki puuosat ja arvokas sisustus olivat palaneet.


Kirkon raunioilla 90-vuotias talkoolainen Aarne Järä sanoi: "Me rakennamme tämän uudestaan." Ja niin tapahtui. Kirkko rakennettiin uudestaan perinteisillä työmenetelmillä ja sisätilasta tehtiin samanlainen kuin se oli ollut. Kirkon penkit valmistettiin käsityönä puuliitoksin ja ilman nauloja.


Lokakuussa 2002 mies tunnusti sytyttäneensä kirkon ja oikeudessa hän pyysi tekoaan anteeksi. Lopullinen tuomio oli korkeimman oikeuden päätöksellä kolme vuotta ja kolme kuukautta ehdotonta vankeutta. Lisäksi tuhopolttaja joutuu korvaamaan kirkon jälleenrakentamiskustannuksia lähes 980.000 euroa.


Opas kertoi ihmisten kyselleen talkoolaisilta, ovatko he antaneet tuhopolttajalle anteeksi. Joku teräsvaareista oli vastannut: "Ei tätä voi vihalla rakentaa."


Tyrvään kirkkovaltuusto päätti vain kolme viikkoa tuhopolton jälkeen, että kirkko entistetään paloa edeltäneeseen ulkoasuun ja sisältä kirkkotilaksi. Onneksi, sillä moni on arvellut, että jos päätöstä olisi vitkutettu, järki olisi voittanut tunteen.


Kesällä 2003 Vammalan kirkkovaltuusto päätti, että uudet maalaukset tehdään entisille paikoilleen tuhoutuneiden kuva-aiheiden mukaisesti. Päätavoitteena oli entisen tunnelman palauttaminen ja siksi maalausten piti olla esittävää ja figuratiivista taidetta, ei abstrakteja maalauksia. Kirkkomaalareiksi valittiin Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen, vaikka muitakin nimiä oli esillä.


Osmo Rauhala oli paikallisille päättäjille ennestään tuttu, sillä hän on kotoisin samalta seudulta ja viljelee kesäisin sukutilaa Siurossa. Niinpä hänen valinnastaan syntyi ensimmäisenä yhteisymmärrys. Osmo Rauhala maalasi 71 kuvaa kuoritilan luomiskertomuksesta saarnastuolin evankeliumin sanaan.


Rauhalan työpariksi olivat ehdolla Markus Konttinen ja Kuutti Lavonen, mutta koska seurakunta etsi nimenomaan henkilökuvien maalaajaa, Lavonen nousi ykkösehdokkaaksi.


Kuutti Lavonen maalasi 29 kuvaa lehterin kaiteisiin. Päätylehterissä ovat apostolien kuvat ja viimeinen tuomio.


Pohjoislehterin paneeleihin hän maalasi Kristuksen kärsimyshistorian. Maalausten pohjana oli Via Dolorosa, mutta Lavosen kärsimyskertomus poikkeaa siitä hieman.


"Taiteilijalle nämä eivät olleet vain kuvia, vaan sisältöjä. Juuri sisältö oli suurin ponnistus.", sanoo Lavonen.


Kokonaisuuden täydentää Rauhalan ja Lavosen yhdessä maalaama pylväs.


Osmo Rauhala: "Kuolema ei ole elämän päätepiste vaan kaksoispiste."